Kuivasilmäisyys on monitekijäinen silmän pinnan sairaus, johon tyypillisimmin liittyy kyynelnesteen liiallinen haihtuminen ja harvemmin kyynelerityksen vähentyminen. Kyseessä on kyynelfilmin osmolaliteetin epätasapaino, jossa kyynelnesteen ja siihen liuenneiden molekyylien ja ionien määrän suhde on väärä. Suhde muuttuu nesteen lisääntyessä tai vähetessä. Jos silmän pintakosteuden osmolaliteetti on liian vähäinen, silmän pintasoluissa voi olla turvotusta. Mikäli se on liian suuri, silmän pintasolut voivat kuivua.

Kuivasilmäisyys on ilmeisesti yleisin silmäsairaus. Kuivasilmäisyyden tyypillisiä aiheuttajia ovat iän ja hormonimuutosten lisäksi luomireunan tulehdus eli blefariitti, kuiva ympäristö ja ympäristön saasteet, näyttöpäätetyöskentely, piilolinssit ja alkoholin käyttö. Myös erilaiset sairaudet, erityisesti Sjögrenin syndrooma ja silmään tehdyt operaatiot voivat aiheuttaa kuivasilmäisyyttä. Tietyt lääkkeet ja säilytysaineelliset silmätipat ovat nekin yleisiä aiheuttajia.

Kuivasilmäisyys voidaan todeta oireiden perusteella. Vaikeammissa tapauksissa voidaan tehdä erilaisia kokeita, joilla tarkastellaan silmän pinnan rakennetta ja silmän kosteutta. Esimerkiksi Schirmerin testissä käytetään imupaperiliuskaa, jolla selvitetään kyynelten peruseritystä. Silmiä voidaan tutkia myös fluoreseiinivärjäyksellä ja määrittämällä kyynelfilmin stabiliteetti, eli kauanko kyynelnestekalvo pysyy rikkoutumattomana (normaalisti vähintään 10 sekuntia).

Allergiset reaktiot, sarveiskalvon sairaudet tai luomenreunan tulehdus voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, joten syy on hyvä selvittää ennen hoitotoimenpiteitä.

Yli 90 % kuivasilmäisistä kärsii haihtumisesta johtuvasta tai osin haihtumisesta johtuvasta (evaporatiivisesta) kuivasilmäisyydestä. Syitä voivat olla mm. suuri luomiaukko, MGD (Meibomin rauhasten toimintahäiriö), blefariitti, liian vähäinen räpyttely, lääkkeiden haittavaikutukset, piilolinssit ja älylaitteiden runsas käyttö.